Virikkeistäminen lisää eläimen hyvinvointia

Evoluutiossa kaikkien eläinlajien aivot ovat vuosien saatossa muovautuneet siten, että eläimen hyvinvointiin liittyviä aineita erittyy aivoissa juuri tiettyjä toimintoja tekemällä. Näitä toimintoja kutsutaan eläinten lajityypillisiksi käyttäytymistarpeiksi. Käyttäytymistarpeiden toteutumattomuus aiheuttaa aivoissa epänormaalin tilan, koska tällöin mielihyvää tuottavia aineita (mm. dopamiini ja serotoniini) erittyy vähemmän kuin aivojen normaalitasapainoon tarvittaisiin. Tämä johtaa useimmiten muutoksiin eläimen käyttäytymisessä ja on riski eläimen hyvinvoinnille.

Eläimet yrittävät luontaisesti toteuttaa käyttäytymistarpeitaan niillä keinoilla, joita niillä on käytettävissä. Mikäli toteutusmahdollisuuksia ei ole riittävästi, tämä voi johtaa siihen, että eläin stressaantuu ja turhautuu tai alkaa käyttäytyä passiivisesti. Passiivisena oleskeleva eläin saattaa ihmisen mielestä olla helppohoitoinen ja näyttää tyytyväiseltä, mutta todellisuudessa se voi olla masennuksen kaltaisessa tilassa. On siis ensiarvoisen tärkeää, että jokainen lemmikki lajista riippumatta pääsee toteuttamaan lajityypillisiä käytöstarpeitaan. 

Koira on sosiaalinen ja saalistava, hajujen maailmassa elävä eläin. Koiran lajityypilliset käyttäytymistarpeet kumpuavat suden saalisketjusta eli niitä ovat muun muassa kaikenlaiset metsästykseen liittyvät toiminnot. Nämä ovat olemassa kaikilla koiraroduilla olipa niiden nykyinen käyttötarkoitus metsästykseen liittyvä tai ei. Kaikille koiraroduille yhteisten käytöstarpeiden lisäksi eri roduilla on taipumuksia tietynlaiseen käyttäytymiseen riippuen rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja millaisesta elinympäristöstä rotu on kotoisin.

Yleisesti ottaen kaikille koirille tärkeitä käyttäytymistarpeita ovat esimerkiksi haistelu, ruoan etsiminen ja pureskelu, kaivaminen sekä leikkiminen. Lisäksi rodusta ja yksilöstä riippuen koiralle tärkeää lajityypillistä käyttäytymistä voi olla muun muassa jäljestäminen, etsiminen ilmavainulla, vaaniminen, saaliin jahtaaminen, taisteleminen, tappaminen, raateleminen, luiden kaluaminen ja raadon kätkeminen.

Me ihmiset voimme mahdollistaa koiran lajityypillisen käyttäytymisen virikkeistämällä koiraa. Virikkeistämisen pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon sitä tilannetta, jossa kyseinen toiminto esiintyisi luonnossa. Tutustumalla omaan koiraan saat selville, mitkä käytöstarpeet ovat juuri kyseiselle yksilölle tärkeitä. Monet terrierit kaivavat mielellään myyriä pelloilla ja noutajat puolestaan kantavat esimerkiksi lelujaan. Moni koira pitää myös nopeista jahtaus- ja saalisleikeistä, mutta niissä tulisi muistaa kohtuullisuus, sillä ne ovat kovin kiihdyttäviä toimintoja.

Yleisin virikkeistämistapa lienee erilaiset puuhalelut, kuten kongit, joiden sisään piilotetaan ruokaa. Puuhalelujen sijaan ruokaa voisi piilottaa myös ympäri kotia. Nappuloiden ja herkkupalojen heittäminen ruohikkoon tai hankeen etsittäväksi on myös oiva keino virikkeistää koiraa ruoalla. Myös luiden pureskelu on koirille tärkeää lajityypillistä käyttäytymistä. Näiden lisäksi monet koirat tykkäävät tarkkailla ympäristöään. Virikkeistämisen idea on tarjota koiralle itsenäisesti toteutettavaa puuha.

Virikkeistäminen sekoitetaan usein aktivointiin. Aktivointiin koira useimmiten tarvitsee meidän ihmisen apua ja sitä ovat muun muassa erilaiset koiraharrastukset. Aktivoinnin idea on tarjota koirille aivojumppaa sekä fyysistä rasitusta päivittäisen ulkoilun lisäksi. Aktivoinnissa tärkeintä on, että koira tekee sitä mielellään ja tehdessään joutuu käyttämään aivojaan ja lihaksiaan.